Lukemiseni pitkä historia

Rikkaruohoelämästä nappasin tällaisen kivan lukuhaasteen!

Näistä pidin, kun opettelin lukemaan:

Ensimmäisenä mieleen tulee Richard Scarryn satukirja, sellainen jossa oli monta pientä satua samassa kirjassa. Sitä on luettu melkein kirja risaksi asti.

En oikeastaan muista oliko tämä juuri lukemaan oppimisen aikohin, mutta lapsuudessa kuitenkin.

   

     

Muut lapsuusiän suosikkini olivat:

Me kuuluimme johonkin kirjakerhoon, josta tuli kai kerran kuussa lastenkirja, Lasten oma kirjakerho se taisi olla nimeltään. Näitä kirjoja tuli luettua itse, mutta myös äiti luki niitä minulle ja sisarelleni.

Ja tiistaisin täytyi päästä ensimmäisenä postilaatikolle, koska siellä odotti Aku Ankka.

    

  

Nuorena olin kiinnostunut:

Neiti Etsivät, Viisikot, Danatytytöt, Tiina-sarja, Sos-sarja, Lotta-sarja ja mitähän kaikkea vielä. Kirjasto sijaitsi koulun vieressä ja siellä tuli vierailtua todella usein. Jos olisin lukenut koulukirjoja yhtä paljon kuin viihdettä, olisin varmastikin toooosi viisas;)

  

     

Näitä luin lapsilleni/ sisaruksilleni/ muulle (tai jätä väliin):

Jaa-a, luin lapsilleni oikeastaan aina kun he vain halusivat. Joten jokunenkin kirja on niihin vuosiin mahtunut.

Ainot ja Tompat olivat tosi suosittuja, Franklinit, Tatu ja Patu tuli luettua monet kerrat ja Kirpputorikoira Napo on jostain syystä jäänyt mieleen ja Isä-kirjat myös. Ja Ajamme maailman ympäri luettiin niin usein, että minäkin osasin se melkein ulkoa;)

Meidän lapsetkin kuuluivat useampaankin kirjakerhoon, joista ainakin Mauri Kunnaksen kirjat tuli tilattua kaikki.

Risto Räppääjät ja Heinähatut ja Vilttitossut luettiin vähän isommille lapsille.

Ja monena joulunalusaikana 24 askelta jouluun!

Pitäisikin muuten kaivaa joulukirjat esiin:)

      

Puolisoani/ kaveriani/ muuta läheistäni kiinnostaa:

Puolisoni ei juurikaan ole kiinnostunut kirjoista.

        

     

Nyt kesken:

Huh, niitä on vaikka kuinka monta...

Nykyisin kuuntelen paljon enemmän kuin luen. Silloin voi samalla kutoa tai käydä vaikka kävelyllä.

Mutta siis kesken ainakin: 

Saku Tuominen, Kaikki on hyvin

Roope Lipasti, Jälkikasvukausi

Martin Pistorius, Mykkä huuto

Sanna Wikström, Lempeyden kirja

Delia Owens, Suon villi laulu

        

Kirja, jonka lukemisesta haaveilen:

BookBeatin listalla niitä on lähes 300 kpl, mutta ei kai mikään kovin ylitse muiden;)

Ja sitten puutarhakirjat, joita tulee luettua yhä uudelleen ja uudelleen, haaveillen...