Ystävänpäivä

 Hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille blogiystävilleni:)

 Pikku Myy sanoisi,
että ystävä on kuin peili.
Heijastaa parhaat puolesi,
ja nauraa kanssasi pahimmat mokat.

Helmikuun bingo

 Repolainen reissaa ja räpeltää -blogin helmikuun bingossa toivotaan että blogistanialaiset lähtevät ulos etsimään bingoriviä:)

 

Kävin kävelyllä rannassa, ja sain yhteen kuvaan mahtumaan aika monta juttua:) Eli  vasen pystyrivi ja alarivi, siis kaksi bingoa yhdellä kuvalla;)

Toki onhan kuvassa vielä taivaskin, ja rantaan vie polku, joka tosin nyt on lumen peittämä. Ja auringonsäteetkin voi melkein aistia;)

 

Miuku

 Eilen koitti se päivä, kun meidän oli luovuttava rakkaasta Miukusta 💔

Miuku oli seurakissa, puutarhakissa, sylikissa, nukkumakaveri, hyvä myyrästäjä, herkuttelija ja paljon muutakin. Miuku syntyi meidän kotona elokuussa 2009 ja lähti sateenkaaren taa 5.2.25. Kun lähdin eläinlääkäristä ja avasin radion, siellä alkoi soimaan Viivin Aina:

Kuinka voisin sua kiittää
Lauseet ei siihen tuu riittää
Sun pelkkä katse rauhoittaa
Sä toit auringon ku nauroit vaan

 

 

Ja instagramissa päivän aloitti tämä:

Sinä katsoit minua ja kuiskasit

kiitos yhdessä kuljetusta matkasta.

Minä katsoin sinua ja lupasin

saattaa sinut rajan toiselle puolelle.

Katsoimme toisiamme

eikä kumpikaan meistä

toivonut lisää aikaa,

sillä olimme nähneet kuinka

sairaus oli vienyt elämästä

kaikki unelmien versot.

Huoneen täytti hiljaisuus.

Minä sanoin kiitos enkeleille.

 

Hyvää matkaa rakas Miuku, jätit tassunjäljen sydämeen ❤️

Kotini vanhin esine

 Kristiina K on keksinyt tälle vuodelle uuden kivan haasteen:

Joka kuukauden ensimmäinen päivä ilmestyy kuukauden aihe, tammikuussa se on kotini vanhin esine. Kristiina toivoo, että kerrot jotain taustatietoa esineestä ja haastepostaukseen otsikoksi kuukauden kuvan aihe.

Meiltä löytyy paljon miehen kotitalosta tuotuja huonekaluja. En tiedä tarkaa ikää niille, mutta tämä ruokapöytä on mieheni vaarin tekemä eli luultavasti 40 tai 50 luvulta. Harmikseni en löytänyt siitä mitään vuosilukua.

Tykkään pöydästä valtavasti, se on 120cmx120cm ja sopivankokoinen normikäytössä noin. Ja kun on juhlan aika, molemmista päistä saa vedettyä lisälevyn esiin, jolloin pöydän pituus on 220cm. Mahtuu enemmänkin tarjottavaa pöytään, ja kukkia myös:)

Tammikkuun bingo

 Repolainen reissaa ja räpeltää-blogissa on kiva haaste, tammikuun bingon aiheena on tekeminen. 

 

 Minä sain pystyrivibingon, keskimmäisen. Kudon tällä hetkellä sukkia itselle. Sain langat ja ohjeen syntymäpäivälahjaksi jo syksyllä, mutta nyt oli hyvä aika aloittaa nämät.

 

 

Ja tätä on odotettu, että kompostorissa alkaa lämpö taas nousta!  

 

Siemenvarastot piti tutkia, että huomasi että mitään ei tarvi tilata;) Tässä joulukuussa tilaamani herkut kesälle. Lisääkin löytyy laatikosta;)

 

Haaste itselle uudesta mieleisestä kasvista

 Kottikärryn kääntöpiiristä bongasin tällaisen kivan haasteen:

HAASTE:

Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä tänne minun blogini kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti.

Voi myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti.

 Minulla on ollut vasta muutaman vuoden pari Austin-ruusua, tai itseasiassa kolme, mutta yksi niistä ei kukkinut viime kesänä. Ihastuin näihin netissä, missäs muuallakaan;) ja aloin haaveilemaan. Luulin, etteivät voi selvitä meillä, mutta pakko oli kokeilla. Kaivoin syvän kuopan ja istutin ruusun sinne. Ja jokainen kolmesta on siis selvinnyt yksi tai kaksi talvea. Viime talvesta selviämiseen auttoi varmaankin suuri lumimäärä, edelliseen se, ettei se ollut kovin kylmä (muistaakseni). Toivotaan että nämä ovat nyt asettuneet meille, sillä lisääkin näitä tietenkin tekisi mieli.

Tämä kaunotar on `Princess Alexandra of Kent`

 

 

Ja tämä `Strawberry Hill`

Kävelyllä tammikuussa

 Villa Emilia on haastanut meitä blogistanialaisia kävelemään (tai pyöräilemään) lähimetsässä, kotikylällä, kaupungilla, lomakohteessa tai vaikka omalla pihalla. 

Suurin osa minun kävelylenkeistä suuntautuu merenrantaan, matkalla sinne mennään sekä peltojen että metsän läpi. Mutta siis tietä pitkin koko matka. Tai pieni pätkä rannassa sitten polkua pitkin.

Ensin kuvia viikon takaa, oli lunta ja pakkasta.

Ja sitten tänään samalla lenkillä. Tiet ovat ihan jäässä, ilman nastakenkiä ei olisi mitään asiaa tälle lenkille. Aurinko näyttäytyi tänäänkin, tuuli oli todella navakka.

 

 Sanoisin että kauniimpaa oli viikko sitten;)

Lempityökalut

Päivänpesä-elämää blogissa oli jo viime vuonna tällainen mukava haaste, mutta unohdin sen silloin. Nyt olen bongannut sen useistakin blogeista.

Katselin viime vuoden valokuvia, ja yritin löytää sellaisia, joissa näkyisi puutarhatyökalujani. Niitä ei muuten tule ihan hurjan paljoa kuvattua;)

Ensimmäiseksi kevättöissä tarvitaan haravaa. En haravoi syksyisin, vaan vasta keväisin ja aika hellällä kädellä. Tuo iso harava on oikein kätevä siihen tarkoitukseen, ei mene turhan kauan tähän työhön.

 

 

Puutarhasaksia tarvitaan monenkokoisia, tässä tällaiset isot, joilla saa kivasti ohuita runkojakin katki. Pitkä varsi on plussaa, varsinkin kun ruusupensaita leikkaa.

 

 

Nämä pienemmät ovat kovassa käytössä, ja kuten huomata saattaa, myös aika usein parkissa vaikkapa aamupalaterassin pöydällä. Tuo kuvassa näkyvä lapio on myös todella kätevä, ja käytössä kulunutkin. Sitä tarvitaan istutuksissa ja rikkaruohojen poistossa sorapinnoilta.

Sama pöytä, työkalut lisääntyvät;) Uudempi lapio, koska edellisen kuvan vastaava vetelee ehkä viimeisiään. Ja tuo punakahvainen työkalu, mikä lie, on aivan ehdoton rikkaruohojen poistoon. Myös tavalliset sakset kuuluvat varustukseeni.

 

Pöytä vaihtuu, sakset pysyy;)

 Ja tuo punakahvainen työkalu on myös oiva apu pikkusipulien istuttamisessa. Kuvassa näkyvä sipulikaira tai mikälie ei ole hyvä, meidän maalla tarvitaan vastaava metallinen.

Sitten kottikärryt, papan ja mummun vanhat, ihan ykköset. Harmi että niissä on nyt reikä pohjassa. Kysyin mieheltä voisiko niitä mitenkään korjata. Omaa tyhmyyttäni ne ovat varmasti rikki menneet, ovat seisoneet vesisateessa multa, ym. kuormassa.

 Kottikärryjen kahvassa roikkuu pieni puutarhalapio. Nämä hihnalliset kulkevat näin hyvin mukana. Usein aisojen päällä makaa myös lapio/talikko.

Kanttausrauta on yksi suosikeistani, sillä saa niin ihanaa jälkeä kukkapenkin reunoihin, kuin pikasiivous. 

 Lapio ja talikko löytyvät keveinä versioina, tykkään. Toki löytyy myös perinteiset mustat, mutta ovat painavammat eli työskentelen pääosin näillä valkoisilla.

Ämpäreitä tms. astioita pitää myös olla, näihin on hyvä kerätä rikkaruohoja ja sitten käydä kippaamassa satsi kottikärryihin.

Kastelukela on myös kätevä, onko se sitten työkalu, mutta kuitenkin:) Ei tarvi pyöritellä pitkää letkua mihinkään telineeseen, vaan kela kerii sen automaattisesti sisäänsä.

 Koska sitä ei voi jättää nurmikolle makaamaan, muuten tämä pässi syö sen;) Robottiruohonleikkuri on kyllä ollut hyvä hankinta, itselle jää aikaa muuhun puuhasteluun, kun tämä hoitaa nurmikon.

 Ja missä nämä tavarat sitten säilytetään, silloin kun eivät ole puutatarhapöydillä? Puutarhavajaan mahtuu paljon, tässä kaikki kama pihalla, kun vajaa pari vuotta sitten maalattiin vaja. Ensi kesänä täytyy kyllä tehdä suursiivous taas.

Ja pienemmät tavarat mahtuvat hyvin kasvihuoneeseen. Roikkuvat siis tuossa oikeassa nurkassa.

 

Ja siellä näkyy myös lisää tärkeitä, eli kastelukannut:)