Mukana taas Kristiina K:n kivassa kuukausihaasteessa. Kotiuduttiin eilen tyttären kanssa Lontoosta, joten h-kuvat tietenkin sieltä:)
Historiaa hämärtyvässä illassa
Harry Potter kauppa oli aika hieno ja tähän kuvaan tallentui myös pöllö Hedwig
Hyde Park ja prinsessa Dianan muistomerkki
Hauskaa vappua!
Ulkona on taas jäätävä ilma, parempi pysyä siis sisällä:) Pikainen kierros töiden jälkeen tietysti toppavaatteet päällä, mutta sitten sisätiloihin lämmittelemään.
Täällä voi nyt ihailla muutamia kukkia eli kliivia on kasvattanut kukkavarren
Neilikat kukkivat varmaan jo kolmatta viikkoa (joo, keramiikkapääsiäismunat ovat edellen pöydällä)
Ja kevään viimeisellä keramiikkakerralla sain kotiin tämän herkun
Joel Rosenbergin Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon on kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Sitä lukiessa selviää, mikä on syötävä metsäpuutarha, ja miksi ja minne sellainen kannattaisi perustaa.
Terminä metsäpuutarha on vähän harhaanjohtava, tarkoitus kun ei ole perustaa puutarhaa metsään, vaan puutarhuroida kuin metsäekosysteemi. Eli otetaan metsästä tyypillisiä piirteitä puutarhurointiin: kerroksellinen kasvillisuus, paljon monivuotisia kasveja, toisten lomassa kasvava lajisto, kattava maanpeitekasvillisuus.
Kotipuutarhaa voi rakentaa kohti syötävää metsäpuutarhaa korvaamalla nurmikkoa syötävillä perennoilla ja maanpeitekasveilla. Myös tutustumalla jo olemassa oleviin perennoihin eri tavalla, esimerkiksi kuunlilja ja kotkansiipi ovat kirjan mukaan maittavaa kevätherkkua. Hedelmäpuita ja marjapensaita on helppo lisätä, sekä köynnöksiä vaikkapa puun runkoja tai aitaa pitkin kiipeämään.
Kirjaa lukiessa mietin oman puutarhan syötäviä kasveja ja kyllähän meiltä aika monta erilaista monivuotista löytyy, mutta lisääkin ehkä mahtuisi. Ainakin tyrnejä, euroopanpähkinäpensas ja köynnöspinaatti meni kauppalistalle. Ja joitakin perennoja voisi kokeilla maistaa:)
Joel Rosenberg: Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, sivuja 144
Into-kustannus 2023
kirja saatu
Nyt on kevät edennyt täälläkin, löysin ensimmäisen lumikellon! 💚
On ne uskomattomia, puskevat itsensä läpi lumen ja jään!
Poko oli mukana kierroksella, omenapuu pitää tarkistaa aika usein;)
Löysimme myös etuterassilta kukkia, nämä menevät kukkapenkkeihin kesällä, jotta saamme iloita niistä tulevinakin vuosina.
Kevät junnaa paikoillaan ja puutarhassa ei tapahdu mitään. Tai siis onhan nuo lumikinokset pienentyneet, mutta jos joskus näkyy vähän maata, niin sitten saadaa uusi lumikerros... Edes piippoja ei juuri näy, omenapuun alla muutama krookus on tohtinut tulla juuri ja juuri maan pinnan yläpuolelle. Eikä kyllä ihme, tuuli tulee suoraan pohjoisnavalta.
Onneksi lintulaudalla ja sen alla on vilinää, niin on jotain pihaseurattavaa. Vein sinne omenaa, kun luin jostakin että mustarastaat tykkäävät niistä ja tänään niitä onkin ollut koko päivän näkyvissä runsaasti. Myös punarinta kävi tänään lintulaudalla ja sitten minulle aivan uusi tuttavuus taviokuurna näkyi lähipuussa!
Ja taimet kasvavat pikkuhiljaa, aika pieniä vielä ovat tomaatit, paprikat ja chilit, mutta onhan tuonne kasvihuoneeseen muuttoon vielä aikaa.
Pääsiäisenä aloitin palapelin kokoamisen, täällä kun ei silloinkaan sää suosinut. Nyt se on valmis ja ajattelin liimata sen ja laittaa seinälle. Vihreää ei voi koskaan olla liikaa:)
Lämpimät päivät, tulkaa jo!
