lauantai 22. elokuuta 2015

Kohti korkeuksia

Köynnökset on hyvä istuttaa puun tai pensaan juurelle, jota vasten niillä on hyvä kiipeilyteline. Meillä kasvaa kärhöjä juurikin näin ja välillä köynnökset kasvavat jopa tukipuutansa korkeammiksi!

Tässä viinikärhö `Walenburg` kiipeilee syreenissä.
 

ja sama kaunis kärhö lähikuvassa
 
 

Tänä kesänä myös köynnöskuusama on ottanut kunnon kasvuspurtin yltäen jo köynnösportin yläosaan asti!
 

Ja kohti korkeuksia kurkotelee myös tämä vaikeastikuvattava keijuängelmä, jossa osa kukinnasta on jo ohi, vieruskaverina tälläkin syreeni.

16 kommenttia:

  1. Ihania korkeita! Huippukaunis väri kärhössä ja ängelmät nyt vaan on niin ihania. Hyvin on kaikki kasvanut alkukesän aikana, ja hyvä niin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kärhö on mun ensimmäinen viinikärhö ja sen jälkeen niihin onkin ollut helppo hullaantua:)

      Poista
  2. Ihanat. Minäkin istutin kesällä kärhön kiipeilemään kirsikkapuuta pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, tulee kirsikkapuulle toinenkin kukinta;)

      Poista
  3. Viinikärhöt ovatkin runsaskukkaisia ja korkeuksiin kurottavia kaunottaria ja puut tosi loistavia kiipeilytukia.

    VastaaPoista
  4. Tänä kesänä kaikki kasvit ovat venähtäneet jättiläisiksi. Walenburgissa on kaunis kuvio terälehdissä, pidän sen väristä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on ollut pituuskasvun kesä;) ritarinkannuksetkin huitelivat reilun kahden metrin korkeuksissa!

      Poista
  5. Upea kärhö! Olen myös todennut etttä puut ovat oivallisia kärhötukia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saa niinsanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla;)

      Poista
  6. Anu, nytpä sitten pääsen kertomaan sinulle köynnösmokani: Olen ihan hulluna kestävään siniseen alppikrähöön. Niitä kasvaa pitkin kuivuneita luumupuita, pitkin mongolianvaahteroita ja vaikka mitä. Edellisvuonna sain sitten päähäni istuttaa suuren, molempien terassiemme (ylä ja ala) edessä aksvavan lilan puistosyreenin juurelle kasvamaan kaksi alppikörhöä. Kyllä kelpasi kesäkuussa kestitä vieraita yläterassilla, kun ne siniset kukat siinä ihan silmissä ja osa riippui upeasti. No, yhtenä päivänä ihmettelin, että missä on syreenin kukat, missä vuosikasvu? Vieressä oleva valkoinen Holger Isabella kukki sadoin kukin, mutta puistosyreeni näytti ihan oudolta. Sitten kun näin oravan loikoilevan puistosyreenin latvassa kuin matolla tajusin mitä oli taphtunut: Kaksi alppikärhöä olivat kavaneet niin hyvin, että olivat tukahduttaneet sekä syreenin kukinnan että vuosikasvun ja kaiken lisäksi rakensivat latvaan maton.Hetki mietimistä ja sitten päätin, että 'vis kesäkuusta, mutta mun syreenien kasvu ei saa tukahtu. Otin sellaisen pitkän Fiskarsin leikkurin ja yritin ensin varovassti nostaa sitä köynösmattoa pois, mutta se oli vahvaa kuin liaani eli hyvä, että en pudonnut alas sieltä yläilmoista. Sitten leikkasin muutaman oksan ja lähdin alas kiskomaan sitä pois. Revin ja lekkasin, mutta jätin seuraavalle vuodelle mahdollisuuden uuteen kasvuun 'tarkasti minun seurantani alla'. Yhden oksan, hyvin sitkeän jätin, sillä ystäväni ihasteli kesäkuussa miten kasvi oli tiukasti ottanut auringolta varjostavan vaahteran sivuoksaan kiinni. Olkoon se siinä. Oneksi tajus, sillä noin 3 viikkoa sitten tehty 'phdistus' sai syreenin uuten kasvuun. Kyllä tätyy hiukan alkaa mun hillitä näitä kasvihullutuksiani...

    Näin kerran brittiläisen ohjelman, jossa puutarhurinainen kiipesi omaan puuhunsa ja se könnösmatto kesti häntä. Hän repi ja leikkasi sitä vaikka kuinka ja kauan, ennen kuin sai sen pois. Mies piteli tikkaista alhaalla kiinni.

    Sinullakin tuo köynnös kasvaa syreenissä. Aiotko jättää sen siihen? Antaa kasvaa niin paljon kuin haluaa, vai leikkaatko välillä sen matalaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhöt ovatkin aika runsaskasvuisia, meilläkin yksi niistä yrittää peittää marjatuomipihlajan. Revin sitä kärhöä joka kesä irti puusta, eikä kärhö siitä kärsi. Sitä siis täytyy hillitä.
      Sen sijaan nämä viinikärhöt ovat mukavampia kavereita, hillittykasvuisia tai eivät ainakaan niin runsaita,että täytyisi niiden kasvua rajoitaa. `Walenburg` -kaunottareni saa siis kasvaa syreeniä pitkin kohti korkeuksia!

      Puutarhassa tulee tehtyä kaikenlaista kokeilua, onneksi huomasit ajoissa alppikärhöjen valloitusretken ja ehdit puuttumaan asiaa!

      Poista
    2. Ai että mun juttu, johtuikin lajikkeesta. No voinhan yrittää tuota viinikärhöä, sillä olisi kiva saada kärhö, joka kukkii myöhemmin. Toivottavasti se slviää Keski-Suomen korkeudella. Onneksi saaremme ei ole ihan IV, vaan jopa III. Kiitos vinkistä <3

      Poista
  7. Tämä on hyvä systeemi, puut ja pensaatkin saavat uuden kukinnon.

    VastaaPoista