Viime ja toissakesänä olen istuttanut metsäpuutarhaan ruukullisen kieloja,
ja nyt ne kukkivat kunnolla ensimmäistä kertaa,
juuri juhannuksen aikaan.
Niiden tuoksu tuo niin lapsuuden mieleen,
toivottavasti nämä leviävät niin,
ettei tuoksua tarvi käydä nuuhkimassa ihan läheltä!
(äiti sanoi että kyllä leviävät...)
Pihlajia meidän puutarhasta löytyy montakin, suurin osa luonnon itse kylvämiä.
Koskaan aiemmin ne eivät ole kukkineet niin valtavasti kuin tänä vuonna.
Isojen kivien edustalla kukkii ihanan vaaleanlila sammalleimu.
Metsäpuutarhan kolmesta alppiruususta ensimmäisenä kukkaan ehti `Helsingin yliopisto`.
Näitä meille mahtuu kyllä vielä lisää:)
Helmisaniainen näyttää viihtyvän ja leivävän, tykkään!
Muutama vuosi sitten istutettu kaihovaleunikko teki ensimmäisen kukan,
vau!
Tellimakin on innostunut kukkimaan.
Sormivaleangervot alkavat viihtyä pikkuhiljaa,
metsäpohjasta ei ole niin helppo päästä kasvuvauhtiin.
Metsäpuutarhassa asustava viime kesän Vakka-Taimen reissulta ostettu atsalea avaa ihan pian nuppunsa, ehkä jo tänään jos aurinko paistaa,
sitä odotan jo kovin!
Jännittävää odottaa Vakka-Taimen atsalean kukintaa - jännää, että siellä ne kukkivat viime kesänä kesäkuun alussa ja nyt teillä tänä kesänä on pari viikkoa myöhemmin vasta tulossa kukkaan. Tämän täytyy olla ennätyskylmä kesän alku - katsoin, että rankkasateen joukossa oli rakeita äsken, hetken!
VastaaPoistaHelmisaniainen on minustakin aivan ihana, ja pihlaja! Kaihovaleunikko on herkkä ja kaunis. Toivottavasti sielläkin ei ole kaatosade, se veisi ohuet terälehdet juhauksessa.
Atsalean kukinnan odottaminen oli jännittävää, oikeastaan koko talven, että selviääkö koko pensas edes näin pohjoisessa. Katsoin juuri että rusoatsaleaa suositellaan vyöhykkeelle II, onneksi puskat eivät aina tiedä mitä heistä kirjoitetaan;)
PoistaSaniaisia suunnittelen lisää, ne ovat hurmaavia kaikessa vihreydessään!
Ja juu, ei ole ollut kaatosadetta, ei sadetta juuri ollenkaan, koko kesänä!
Hienot kuvat metsäpuutarhan juhannuksesta. Täälläkin on tänä kesänä pihlajat kukkineet aiempaa runsaammin. Toivottavasti tulee runsaasti upean punaisia marjoja. :)
VastaaPoistaAnoppi jo sanoi, ettei ole koskaan nähnyt näin runsasta pihlajan kukintaa! Ja ettei ensi talvena nähtäis sitten juuri ollenkaan lunta... toivottavasti nämä vanhat sanonnat eivät pidä paikkaansa:)
PoistaMetsäpuutarha on ihana mahdollisuus toisenlaiseen puutarhanhoitoon. Kaihovaleunikkoa en olekaan aiemmin tavannut, sievä hentoinen, kuin ujo!
VastaaPoistaJuu, metsässä viihtyvät ehkä toisenlaiset kasvit kuin muualla.
PoistaMeillä tuo metsäpuutarha on nyt aika "alaston", kun siitä on pitänyt kaataa muutama kuusi, kovasti toivon että olemassaolevat puut kasvaisivat reilua vauhtia!
Melkein paras paikka kielolle on sellainen, jossa se ala uhittelemaan muita kasveja. Nimittäin se kyllä leviää.
VastaaPoistaKaihovaleunikko on uusi tuttavuus. Kaunis sekin.
Tuolla metsän puolella kielot törmäävät takanaan isoihin kiviin, ja edessä on nurmikko turvereunan toisella puolella. Sivusuunnassa ehkä tarvii harventaa sitten joskus...
PoistaKielo kyllä leviää ja lisääntyy, kun se vauhtiin pääsee. Sitä ei kannata ainakaan kukkapenkkiin laittaa, jos ei halua siitä itselleen riesaa.
VastaaPoistaSinulla on ihana metsäpuutarha kauniine kasveineen. Sormivaleangervon lehdet ovat tosi kauniita.
Tuolla metsässä saa levitä melko vapaasti, katsotaan sitten mitä sanon vuosien kuluttua;)
PoistaHieno metsäpuutarha sinulla! Kielo onkin oiva maanpeitekasvi sinne ja saattaa levitä liiankin voimallisesti. Kannattaa pitää sitä kurissa, niin ettei se pääse tukahduttamaan tuota ihanaa kaihovaleunikkoa tai muita pikkuisia.
VastaaPoistaOnneksi nämä herkemmät kaunottaret ovat polun toisella puolella, ja polku on nurmikkoa eli leikataan koneella.
PoistaMetsäpuutarha on ihana - todellisia kauniita metsän kasveja on paljon. Kielot kyllä varmaan leviävät vahvan maajuuristonsa avulla ja ensi kesänä pääset nauttimaan kielon tuoksusta oikein runsaasti!
VastaaPoistaMetsäpuutarhasta haaveilen, mulla on vasta pieni alku:)
PoistaMetsäpuutarha on mahdollisuuksia täynnä. Kaunis sormivaleangervo ja heleän vihreä helmisaniainen.
VastaaPoistaVihreät sopivat metsään, toki jokunen kasvi saa kukkiakin:)
PoistaTämä vuosi on ollut rodojen juhlaa ja kauniitahan ne on.
VastaaPoistaNäin on netistä ollut havaittavissa:)
PoistaMinullakin on tarkoitus tehdä mökkipihaan pieni metsäpuutarha, joka on jo ihan luonnostaan vähän jo olemassa. Meillä on mökillä noita kieloja ihan riesaksi asti. Olen alkanut rajoittaa niiden kasvua, kun tunkevat ihan kaikkialle.
VastaaPoistaTuossakin on ihan oikeaa metsänpohjaa, eipä siihen juuri muuta voi laittaakaan!
PoistaKun muutama kuusi kaadettiin, tuli tilaa istutuksille.
Viime kesänä toin kielojuurakon myytäväksi menneeltä mökiltämme muistoksi. Juurakko unohtui istutuksen jälkeen kokonaan ilman kastelua. Ehkäpä juuri siksi siinä on nut paljon nuppuja ja kukkii piakkoin. Muuten, piipahda blogissani Pihapiian tontilla, siellä on 7,5 vuotisarvonta. Blogini ensimmäinen.
VastaaPoistaViime kesänä kastelu tuli suoraan taivaalta, ainakin meillä:)
PoistaAivan mahtavaa, kun on mahdollisuus metsäpuutarhaan! <3 Kaunista!
VastaaPoistaTällaiseen pienimuotoiseen:)
PoistaOikeastaan meidän tontin kahdella muullakin suunnalla on oikeaa metsää, sinne reunaan olenkin rhodoja istuttanut, jotain muutakin ehkä vois...
Metsäpuutarha on kiva lisä harrastukseen. Kokemukseni mukaan kielot leviävät tehokkaasti, ainakin tuolla metsikössä. Suloinen valeunikko.
VastaaPoistaKun on monenlaista kasvupaikkaa, melkein jokaiselle kasville löytyy suotuisa:)
PoistaMetsäpuutarhan luominen on jännittävää ja palkitsevaa, varjossa ja puolivarjossa kasvu rehevöityy ja ihanat lehtimuodot ja värit korostuvat.
VastaaPoistaKun nyt vain saataisiin taas tuonnekin vähän lisää sitä varjoa, jota niiden kuusten kaataminen kadotti...
PoistaMetsäpuutarhassa on omanlaisensa tunnelma!