Seuraavassa pinossa taas selailun alla olevia sisustuskirjoja.
Makuuhuoneesta yöpöydältä löytyy myös yksi pino. Päällimmäisenä tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia, joka kertoo 16-vuotiaasta pojasta joka päättää kostaa koulukiusaamisensa järkyttävällä tavalla. Kirja esittää kysymyksen kuka on syyllinen ja ennenkaikkea kuka on syytön?
Hmmmm. Mielenkiintoisia kirjoja. Noille vanhoille miunkin sydämeni sykkii. Ja kiinnostavalta vaikuttaa myös tuo ooppus mitä lueskelet. Ehkäpä mielenkiintoisinta olisi se jos kesklityttäisiin syyllisten ja syyttömien etsimisen sijaan etsimään ratkaisuja ja avaimia siihen miten tästä yleisestä pahoinvoinnin tilasta päästäisiin kohti yhteisöllisempää ja välittävämpää kulttuuria. Ei tarvitse kuin katsoa mammavainaan valokuva-albumia niin ratkaisu on lähempänä kuin arvataankaan. Kuvissa on aina koko kylä yhdessä heinähommissa, työ oli fyysistä ja jokaisen työpanosta tarvittiin. Jo itse työ veti mehut pois, tyhjensi pään ja näki työnsä tulokset edessään. Siis kannatan fyysisen työn arvostusta
VastaaPoistaVastavierailulla, vaikka olen kyllä ennenkin poikennut. Kauniita ovat vanhat kirjasi ja uppoutumisen arvoisia sisustuskirjat. Ovat mielestäni parasta ajanvietettä, silloin kun rauhallinen hetki pääsee yllättämään.
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoa!
Meilläkin kirjapinoja siellä täällä, hyllysysteemit ovat hieman hakusessa.
VastaaPoistaLuin vähän aikaa sitten uudestaan tuon Punapukuisen naisen talon. Jostain syystä tykkään kirjoista, joissa joku nainen ostaa talon jota remontoi. Pari muuta joista olen pitänyt on Annie Hawesin Extra Virgin (+jatko-osat) sekä Eija Wagerin Tupaantuliaiset Italiassa. Oletko lukenut niitä?
Hei!
VastaaPoistaOn ollut kiva poiketa täällä sivuillasi - kokea samanhenkisyyttä. Saman kunnan asukkaita ollaan...ja kohta kokkolalaisia. Tuo kirja- ja lehtipino myös niin tuttua itsellänikin. Aina jotain opuksia (monta yhtäaikaa) luettavana ja lehtiä. Viime aikoina loppusuoran opinnot rajoittaneet sitä nautintoa, mutta sen jälkeen taas "alan elää".
Jori totesi viisaasti, miten voisimme päästä pahoinvoinnin tilasta kohti yhteilöllisempää ja välittävämpää kulttuuria. Samaa pohdintaa on tullut käytyä. Helppo vastata, että rakkautta ja todellista välittämistä toinen toisistamme. Vielä kun uskaltaisimme/kykenisimme toteuttaa sen käytännössäkin. Monesti on vin niin, että näillä asioilla on paha tai hyvä ominaisuus kertautua - siirtyä sukupolvesta toiselle. Jos meitä on rakastettu, mekin opimme rakastamaan ja saamme näin hyvän varjeluksen mahdolliselta pahalta. Jos lapsena ei ole tullut rakastetuksi voi käydä niin, että sitä kykyä ei koskaan olekkaan. Pahimmillaan se johtaa Kauhajoen kaltaisiin tragediaan.
Omaltakohdaltani yritän olla aidosti hyvä lähimmäinen ja näin edesauttaa välittävämmän kulttuurin kehittymistä. Taide on myös eräs hyvä keino, kuten kirjallisuus. Kaupunginteatterissa menee MINÄ JA TÄTINI, jota aijon pikapuolin käydä katsomassa. Seiinä käsitellään juuri lähimmäisen rakkautta ja välittämisen asioita.
Ja tällaiset elämänmyönteiset blogit ovat aivan mainio tapa saada meistä hyvää esille, itse koen ne tosi hyvänä. Kiitos Anu blogistasi. Hyvää viikonloppua hyvät lähimmäiseni!
Voi kun täällä on kauniita kuvia!
VastaaPoistaJa olenpa ehkä vähän kade tuosta joulukirjastasi... :)
Viikonloppuja!
Jori:
VastaaPoistaViisaita sanoja. Paljon tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä ja pohtia onko syyttömia, olisi tehdä tästä yhteiskunnasta sellainen paikka jossa ei olisi niin paljon pahoinvointia.
Hanna-Maria:
Sisustus- ja puutarhakirjat ovat kyllä aivan ihania selattavia rauhallisiin hetkiin.
Leena:
En ole tutustunut noihin kirjoihin, mutta etsimpä käsiini seuraavalla kirjastokerralla.
Rita:
Mukava kun löytyy lukijoita samalta kylältä. Onko sulla omaa blogia jossa voisin vastavierailla?
Yritetään kaikki olla parempia lähimmäisiä toisillemme.
Mimmimamma:
Ihana kirja vaikken kieltä osaakaan. No kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:)
Augustin huvilasta niitä ainakin saa ostaa omaksensa.