Sain Nilalta kivan haasteen, kiitos!
Tarkoitus on kertoa lapsuudestaan, puutarhanäkäkulmasta
Asuin lapsuuteni maalla.
Alkuun pienessä talossa pienellä pihalla ja kun olin 8-vuotias,
vanhempani rakensivat meille omakotitalon,
johon he perustivat kauniin puutarhan.
Ensimmäisen talon puutarhasta mulla ei ole kovin paljon mielikuvia.
Meillä oli siellä leikkimökki, pihan perällä ulkorakennus ja tien vieressä vanha kaivo.
Koko piha taisi olla nurmikkoa...
Omakotitalon pihalla parasta oli iso nurmikko koko kulmakunnan lasten yhteisiä leikkejä varten:)
Ei vielä puutarha muuten kiinnostanut;)
Kasvimaan perkaamiseen jouduimme siskon kanssa osallistumaan,
ja kastelemaan äidin kesäkukkia.
Vaikka työt eivät juuri kiinnostaneet,
kasvimaan ja -huoneen antimet olivat herkkua.
Tomaatti suoraan lämpimästä kasvihuoneesta,
tai mansikat ja herneet kasvimaalta, nam!
Kukkapenkkejä, puita ja pensaita oli aika paljon.
Kukista on parhaiten jäänyt mieleen kivikossa kasvanut värikäs kukka,
joka avautui aurinkoisella säällä ja illalla laittoin kukkansa suppuun.
Ja talon päädyssä oli koko päädyn mittainen keltainen kukkapenkki:)
Täynnä vuohenjuurta ja kulleroa, jota haettiin jostain autiotalon pihalta.
Molemmat mummut olivat myös puutarhaihmisiä.
Muistan heidän runsaat kukkapenkkinsä,
ja kasvimaansa...
Toisen mummun luona oli paljon perunaa,
ja sitä meidän piti käydä perkaamassa.
Mummu laittoin meille pitkän penkin päähän palkaksi limsapullon,
että työnteko olisi edes vähän kiinnostanut...
Näilläkin pihoilla leikki oli kuitenkin pääasia,
oli kivaa kun oli tilaa juosta ja ulkorakennuksista löytyi paljon mukavia nurkkia koluttavaksi.
Puutarhainnostus on tarttunut minuun varmasti vanhemmista ja mummoista,
mutta tällä taudilla oli todella pitkä itämisaika;)
Haastan mukaan:
Haasteen säännöt:
Kerro kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi puutarhaystäväsi mukaan.
Tässä postauksessa esiintyvät kukat on saatu vanhempieni puutarhasta:)
Ja kottikärryt mummolasta!
Ihanat puutarhamuistot lapsuudesta - olipa mukava lukea!
VastaaPoistaJa itsekin oli mukava muistella:)
PoistaTämä on niin kiva haaste, on hauskaa lukea lapsuusmuistoja puutarhoista. Kiitos haasteesta! :)
VastaaPoistaJokaisella on varmasti jonkinlainen muisto puutarhaan liittyen, oli se sitten oma tai jonkun muun.
PoistaIhania puutarhamuistoja. Minullakin tauti iti kovin kauan, johtuen siitäkin, ettei minulla ollut puutarhaa Helsingin ydinkaupungissa :) Kiitos mukavasta haasteesta!
VastaaPoistaHelsingin ydinkaupungissa ei taida olla tilaa omalle puutarhalle;)
PoistaOnneksi sulla nyt on iso ja ihana!
Ihanat perintökasvit ja kottikärryt. Heh, pitkä itämisaika :-D Mutta sitten se kolahtikin kunnolla! Sitä paitsi et niin kovin vanhalta näytä, joten ei se kumminkaan sitten ihan hirveän pitkään itänyt. Joillakin puillakin kestää monta vuotta itää ;-)
VastaaPoistaNo juu, niin kolahti;)
PoistaHmmm, kauanhan on tosiaan aika abstrakti käsite...
Joskus hyvää kannattaa odottaa, eikä tuo itämisaika sinun tapauksessasi kovin pitkä taida olla. Minustakin olet vielä niin nuori ja nätti.
VastaaPoistaAika ihanat kasvit olet saanut vanhemmiltasi perinnöksi. Niissä on kauneuden lisäksi mukavasti tunnearvoa.
Kiitos kovasti, no sanotaan että ainakin aikuisikään asti kesti tämä itäminen;)
PoistaSaadut kasvit ovat aina jotenkin erityisasemassa!
Ihania muistoja ja kuvia! Kiitos haasteesta!
VastaaPoistaKiitos Satu!
PoistaNuo lapsuuden puutarhamuistot ovat niin ihania, kun omaankin lapsuuteen puutarha ja innokkaat mummot ovat kuuluneet. Mutta lapsuuteen pitää kuulua ehdottomasti leikki ja vapaus iloita ja nauttia lapsena olosta, niin kuin sinä kerroitkin! Kauniita kukkasiakin olet saanut perinnöksi.
VastaaPoistaLapsuus kului kyllä pääosin leikkiessä, ne kerrat kasvimaalla kun oikeasti piti olla töissä, olivat aika harvinaisia:)
PoistaOi kun ihania muistoja.
VastaaPoistaTuli ihan edesmenneet mummot mieleen.
PoistaIhana kesä tuulahdus tuli tästä postauksesta:)♥ Mukavia muistoja!
VastaaPoistaMukavia muistoja lapsuudesta ja viime kesältä:)
Poistakivoja muistoja!
VastaaPoistaEnsin ei tullut juuri mitään mieleen, mutta pikkuhiljaa alkoi muistijälkiä tulla jostain kaukaa...
PoistaYou got a very wonderful website, Gladiola I noticed it through yahoo.
VastaaPoistaIhania muistoja! Kaunis postaus!
VastaaPoistaKiitos Tiiu!
PoistaOi niitä perunamaan perkaamisia:) Molemmat isöäitini myös puutarhailijoita. Äidistäni tuli vielä enemmän sitä, joten ihmekös jos minä...:) Ja nyt se on jo kuopuksessa. Geeneissä se kulkee.
VastaaPoistaErittäin kiva akileijakuva<3
Niin, sukuvika;)
Poista